Tarina

Syyskuussa 2015 YK julkisti Agenda 2030:n. Siinä asetetaan 17 kunnianhimoista tavoitetta kaikille kansakunnille ja jokaiselle yksilölle. Se kutsuu toteuttamaan mahdottomalta tuntuvan tehtävän: köyhyys ja nälkä pois maailmasta, parempi hyvinvointi, terveyttä ja hyvä koulutus kaikille, yhdenvertaisuus... ja tietysti rauha kaikkialla maailmassa.

Voitko edes kuvitella tuollaista maailmaa?
Jos voit, miten voisimme toteuttaa sen?

Lokakuussa 2016 sain kutsun osallistua Helsinki Challenge -tiedekilpailuun, joka on kymmenen suomalaisen yliopiston hieno hanke. Vuoden 2017 aikana poikkitieteelliset ryhmän kilpailivat siitä, millaisia ratkaisuja tieteentekijät keksivät YK:n asettamien kestävän kehityksen tavoitteiden ratkaisemiseksi.

Kahdeksanjäseninen ryhmämme päätti pureutua ongelman ytimeen. Halusimme ratkaista KAIKKI 17 ongelmaa ja löytää keinoja muuttaa ajatteluprosessia, koska ajattelu on kaikkien sosiaalisten, taloudellisten, poliittisten ja ympäristöongelmien juurisyy.

Lähtökohtamme oli fyysikko David Bohmin elämäntyö ja erityisesti hänen kirjansa Changing Consciousness (1991) ja Thought as a System (1993), joissa Bohm väittää maailman kriisin johtuvan väärästä käsityksestä ajattelun prosessista. Me emme hallitse ajattelua, ajattelu hallitsee meitä.

Erityisen sokeita olemme omalle egosysteemillemme. Toimimme itseämme ja toisia vahingoittavasti, mutta emme ymmärrä, miksi.

Tiimimme ei menestynyt kilpailussa, mutta ongelma kiehtoi minua niin paljon, että jatkoin tutkimista yksin.

Asetin itselleni kaksi kysymystä:

Voiko globaalit ongelmat ratkaista?
Miten meidän tulisi toimia toisin, jotta onnistuisimme?

Tässä kirjassa kerron, mihin tulokseen tulin.

Tehtävä

Luin uudelleen Bohmin kirjat ja kuuntelin kaikki hänen Ojaissa, Kaliforniassa vuosien 1986 ja 1992 välisenä aikana pitämäänsä 11 viikonloppuseminaaria. Vierailin Birkbeck Collegen kirjastossa Lontoossa ja sukelsin David Bohmin arkistoon.

Bohm osoitti, että maailman kriisin voi ratkaista vain toimimalla yhdessä ja nopeasti.

Oleellista on, että haluamme tehdä sen.

Haluan tuoda keskusteluun maailman muuttamisesta tärkeän näkökulman.

Oma matkani alkoi 42 vuotta sitten, kun luin Jiddu Krishnamurtin kirjan Ajattelun tuolle puolen. Se mullisti käsitykseni ajattelun roolista. Pian sen jälkeen kuulin David Bohmin työstä samalla saralla.

He molemmat katsovat, että tarvitsemme syvän muutoksenmielessä. Sen seurauksena kytkeytyisimme maailmaan täysin uudella tavalla. Heidän näkemyksensä haastaa yleisen näkemyksemme elämisestä.

Vuodesta 1997 lähtien olen työskennellyt filosofi Esa Saarisen kanssa. Hänen yhdessä Raimo P. Hämäläisen kanssa kehittämä systeemiälyn käsite tarjoaa innostavan työkalun maailman näkemiseen ja muuttamiseen. Systeemiäly auttaa toimimaan viisaasti omassa elämässämme.

Minulle tärkeä vaikuttaja on ollut mielenfilosofi Paavo Pylkkänen, jonka kirja Mind, Matter and the Implicate Orderon merkkiopus jokaiselle, joka tahtoo syvästi ymmärtää David Bohmin ajattelua.

Paavo Pylkkänen työskenteli David Bohmin kanssa, ja he olivat aloittamassa kirjoittaa kirjaa mielestä, kun Bohm kuoli. Paavo pyysi minua tutkimusryhmäänsä Helsinki Challengessa, koska syksyllä 2015 julkaistussa kirjassani kerroin David Bohmin ja Krishnamurtin käymistä 52 keskustelusta. Käytän osaa kirjan aineistosta tässä kirjassa.

Oikein näkemisen on oltava ykkösasia elämänagendallamme.

Olen tavannut sekä Bohmin että Krishnamurtin monta kertaa. Yksi lause summaa heidän näkemyksensä: maailman muuttamiseksi tarvitsemme mielen, joka pystyy näkemään ja olemaan maailma.

Maailman näkeminen oikein ei ole ykkösasia tarpeeksi monen ihmisen elämänagendalla. Tarvitaan ihmisiä, jotka haluavat löytää juurisyyn ja poistaa sen.

Meillä ei ole aikaa tuhlattavaksi, kotimme on ilmiliekeissä. Ihmiskunnan tulevaisuus on vaakalaudalla. Meidän on toimittava heti. Tuhlaamme aikaamme yrittäessämme reagoida yksittäisiin oireisiin. On aika porautua taudin ytimeen, on löydettävä keino parantaa se.